Meillä on jo ihan hirveän kova meno 
Me nimittäin leikitään välillä jo niin kovasti, että tulee törmäyksiä. Sitte vähän ulistaan ja taas jatketaan.
Ulkona me ollaan oltu jo paljon ja se on tosi kivaa kun siellä pääsee menee niin lujaa. Sisälläkin me saadaan olla tuolla koko ison lauman kanssa. Siellä on kivoja kavereita vaikka ne ovatkin aika suuria, mut ne on meidän kavereita
Meitä kävi katsomassa myös meidän kaksi omaa “isoveliä” Cisse ja Vinka. Ne oli tosi vikkeliä.
Vinka ei ehtinyt tulla edes moikkaa meitä ja Cissa sitte taasen pelkäsi meitä, mut kyllä se kävi moikkaamassa
Ulkona on ollut välillä kamalan kylmä ja sitte me huudetaan kovaan ääneen koko lauma (joku ulvookin) että me päästäis sisälle. Kyllä se kätilö yleensä aina sitte heti ottaakin meidät sisälle, mutta kunhan se on ensin siivonnut meidän kakkapaperit sieltä huoneesta.
Meidän mamma ei enään ole meidän kanssa ulkoilemaassa aitauksessa, kun se suuttuu meille kun me roikutaan siinä ja sitte kun me saatii luita niin mamma alko omimaan niitä niin että me saatiin turpiin siltä. Mamma viihtyy paremmin siellä niiden isojen koirien kanssa ulkoilemassa kun ne saa leikkiä isojen koirien leikkejä
Sitte me käytiin myös autoilemassa. Monelle tuli pahaolo ja sitte oli oksua koko se lattia täynnä 
Me käytiin eläinlääkärillä ja se setä satutti meitä kun se tunki jonkun piikin meidän niskaan. Ne sanoi sitä siruksi. Se nipisti ilkeästi, mut me oltii aika urheita
Me ollaan kovia “poikia” syömään, Rosa myös
Ja me revitään mamman sohvaa, kun ei yletytä nousemaan sinne. Jotenkinhan sinne pitää päästä.
Jälleen meitä seisotellaan sillä pöydällä ja sitte aina välähtelee sellainen valo.
Se seisoskelu kesken leikkien on ihan tylsää…
…mutta kyllä se välillä sitte onnistuukin
Nyt me ollaan 7. viikkoa vanhoja ja sitte meitä tullaan hakemaan omiin koteihimme
